En kirjoita epäpäteville enää sanaakaan

En kirjoita epäpäteville enää sanaakaan

Tämä blogipostaus on loogisesti pitävä, mutta monille lukijoille muista syistä täysin kohtuuton ja väärässä. Mitä tulee logiikkaan, kerron heti alkuun, että loogista ajatteluani on testattu ja se on tehokkaaksi havaittu1. Toisaalta olen saanut palautetta, jonka mukaan loogisimmillani olen suora ja epäkorrekti. Fakta on, että nämä ominaisuudet nyt vain kulkevat käsi kädessä, eli jos etsit hyväntuulista self-helppiä, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Jaxuhali.

En ole pariin vuoteen puhunut julkisesti älykkyydestä, kyvykkyydestä ja taidoista. Kun vielä kirjoitin Hesariin, viittasin yhdessä kolumnissani tutkimukseen, jonka mukaan Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoilla on vähemmän akateemisia valmiuksia kuin muissa yliopistoissa opiskelevilla. Kaksi kuukautta myöhemmin, tammikuussa 2014, palasin aiheeseen Yle Puheen haastattelussa. Tuolloin sanoin, että Suomessa on hyväksyttyä sanoa juoksevansa nopeammin kuin muut, mutta ei ajattelevansa nopeammin kuin muut.

Kummastakin puheenvuorosta tuli palautetta, mikä ei sinänsä ollut yllättävää. Yllätys oli se, että palautteen perusteella minä olin tyhmä ja epäpätevä, enkä tiennyt mistä puhuin.

Pätevyyteni kyseenalaistetaan aina silloin tällöin, erityisesti koska minulla ei ole tutkintoa. Viime viikolla kirjoitin muutosjohtajalta vaadittavista ominaisuuksista, ja taas sama argumentti nousi esiin. Totta, minulla ei ole tutkintoa. Mutta tässä asiassa minulla on tarvittavat kannukset päteä.

Sen sijaan että kylvisin helmiä sioille ja vastaisin jokaiseen viestiin erikseen, kerron tässä ja nyt, mitä pätevyys tarkoittaa. Keskity.

 

Vaikka olin hyvä koulussa, on koskaan lähtenyt opiskelemaan. Minun ei tarvinnut. Minua moninkertaisesti menestyneemmätkin ihmiset ovat sitä mieltä, ettei muuttuvassa maailmassa arvokkaita asioita opita koulussa. Uuden luominen nimittäin vaatii uudenlaista osaamista. Sellaista, mitä ei ole ennen tehty, eli asioita, joita ei ole vielä olemassa, ei voi opettaa empiirisin menetelmin.

Eikä tutkinto sitä paitsi ratkaise kompetenssia, vaan osaaminen. Tätä mieltä on ainakin Mikael Jungner, jonka CV:ssä lukee muun muassa kansanedustaja, hallituspuolueen puoluesihteeri, Ylen toimitusjohtaja ja pääministerin poliittinen sihteeri. Kun joku puhuu tuolla kokemuspohjalla pätevyydestä, ainakin minä kuuntelen.

Jos Jungner on oikeassa, niin miksi ihmiset takertuvat tutkintoon ainoana autuaaksi tekevänä tunnisteena osaamiselle? Minulla on arvaus. Muodolliseen pätevyyteen vetoaminen on helpompaa. Toisten ihmisten osaamisen arvioiminen on monelle vaikeaa ja toisille mahdotonta. Epäpätevillä ihmisillä kun puuttuu luonnostaan kyky arvio toisten ihmisten pätevyyttä.

Tietysti, jos olet yhtään opiskellut (pun intended) psykologiaa, tiesitkin tämän jo. Justin Krugerin ja David Dunningin melkein 20 vuotta sitten tekemä tutkimus ihmisten kyvystä arvioida omia taitojaan on klassikko. Muistin virkistykseksi heidän neljä keskeisintä havaintoaan, vapaasti käännettynä, olivat seuraavat.

 

  1. Mitä surkeampi olet jossakin asiassa, sitä varmemmin yliarvioit oman osaamisesi.

 

  1. Mitä surkeampi olet jossakin asiassa, sitä huonommin osaat arvioida pätevyyttä itsessäsi ja muissa.

 

  1. Mitä surkeampi olet jossakin asiassa, sitä surkeammin osaat arvioida omia mielipiteitäsi ja kykyjäsi vertaamalla niitä muiden vastaaviin.

 

  1. Surkeakin oppii arvioimaan omaa osaamistaan tarkemmin, mutta paradoksaalisesti vain oppimalla asiasta lisää ja tulemalla vähemmän surkeaksi.

 

Yksinkertaistettuna: epäpätevät ihmiset eivät osaa arvioida pätevyyttä itsessään eivätkä muissa. Alla olevassa kuva esittää juuri tätä korrelaatiota – tai tutkimuksen mukaan jopa kausaliteettia.

Lähde

 

Mitä väliä tällä on?

Steve Jobs ei teknisesti ottaen koskaan saanut potkuja Applelta. Sen sijaan häneltä vietiin kaikki valta, minkä vuoksi hän jätti yhtiön yli vuosikymmeneksi. Hän oli varmasti hankala ihminen samalla tavalla kuin lahjakkaat ihmiset yleensä ovat. Hän ei myöskään koskaan valmistunut. Silti hän oli riittävän pätevä johtaakseen perustamansa yhtiön maailman arvokkaimmaksi.

Samaan aikaan tiedämme, että historian suurin henkilöstöhallintomunaus tehtiin, koska Jobs “ei paljoa osannut bisnestä pyörittää.”

Otetaan toinen, vähemmän tunnettu esimerkki.

Kahdeksan vuotta sitten WhatsAppin perustaja Jan Koum esitteli ideaansa varhaisesta WhatsAppista foorumilla, jolla jo tuolloin oli satoja tuhansia käyttäjiä ja miljoonia postauksia. Yksi ihminen (1!) kommentoi Koumin kirjoitusta.

Neljä vuotta myöhemmin Koum kommentoi postaustaan sanoilla “Jotkut teistä saattavat käyttää WhatsAppia nykyään ”. Yhden kommentin arvoinen idea oli kasvanut yli 300 miljoonan käyttäjän palveluksi. Nykyään WhatsAppilla on jo yli 1 000 miljoonaa käyttäjää.

Olisi helppo sanoa, että neroja tai heidän nerokkaita ideoitaan ei tunnisteta, koska ihmiset ovat tyhmiä. Mutta se olisi sekä väärin että tyhmää.

 

Dunning-Krugerin tutkimuksen viesti ei ole, että tyhmät ihmiset eivät osaa arvioida ihmisten tai ideoiden pätevyyttä. Tutkimuksen ydin on, että epäpätevät ihmiset, siis sellaiset joille käsiteltävä aihe ei ole tuttu, eivät tiedä minkälaista osaamista asian hoitamisessa vaaditaan, eivätkä siksi osaa tunnistaa tai mittaroida tätä pätevyyttä.

Lue äskeinen kappale uudestaan. Siinä sanotaan, että epäpätevä ei ole haukkumasana. Epäpätevältä ihmiseltä vain puuttuu jokin tietty osaaminen. Se on epäpätevän määritelmä. Epäpätevällä voi sanana olla kielteinen mielleyhtymä, mutta se ei silti ota kantaa ihmisarvoon. Pätevyyttä voi mitata samalla tapaa kuin sitä, kuinka kovaa joku juoksee.

Ja aivan kuten juoksemisenkin kanssa, pätevyyttä eli jonkin asiakokonaisuuden osaamista voi harjoitella. Tutkimuksessa huomattiin myös (olkoonkin, ettei havainto ollut kovin mediaseksikäs eikä siksi saanut juurikaan julkisuutta), että parantamalla osaamistaan ja samalla siihen liittyviä metakognitiivisia kykyjään, myös epäpätevä oppii paremmin arvioimaan omaansa ja muiden osaamista.

Ei ole vaikeaa tulla pätevämmäksi. Kuten Dunning itse sanoi, tarvitsee vain lakata arvostelemasta muiden pätevyyttä ja alkaa kiinnittää huomiota omaansa. Eli kun seuraavan kerran meinaat loukkaantua, katso peiliin.

 

1 

Heinäkuussa 2008 sain täydet pisteet loogisen päättelykyvyn testissä (Raven’s Progressive Matrices). Vain alle prosentti testin suorittaneista saa siitä täydet pisteet (60/60).

Kirjoittajasta

tommi_tiimi_ok_2

Tommi Hermunen

Tommia siteeraten maailma on täynnä kirjaviisaita, mutta vain harvat treenaavat tarpeeksi. Hänen pelikenttänsä on jo vuosia ollut pääsääntöisesti Pohjoismaat, mutta muutama vuosi on vierähtänyt myös Keski-Euroopassa. Nykyiseen kuninkuuslajiinsa, muutosjohtamiseen, Tommi harjaantui ensin kansainvälisen konsernin johtotehtävissä ja tämän jälkeen valtion virkamiehenä. Lopulta hän päätti vastata kysyntään ja ryhtyä jälleen yrittäjäksi

tommi@sivukonttori.se
2 Kommenttia
  • Karl-Magnus Spiik Oy - Pätevä / epäpätevä
    Julkaistu 15:05h, 09 tammikuun Vastaa

    […] Aiheesta keskustellaan Linkedinissä.  […]

  • Marita Råman
    Julkaistu 06:40h, 12 tammikuun Vastaa

    Nyt kyllä alkaa pelottaa, mihin maailma arvoineen on menossa. Minä olen pätevä, osaava, on tutkinto, mutta epäonnistuin surkeasti loogisessa testissä, sen sijaan sanatesti meni yli kaikkien todennäköisyyksien. Siínä olen samaa mieltä, ettei lahjakkuutta tai nerokkuutta kaikki pysty tunnistamaan, jos se menee oman kompetenssialueen ulkopuolelle. Minulla on kokemusta sekä teoriassa että käytännössä tutkinnon suorittaneista tohtorin tutkintoon asti. Äly ilman huumorintajua, mutta yhdistyneenä huippuloogisuuteen on kauhea yhdistelmä. Yksikin virhepäätelmä, ja se voi viedä suoraan helvettiin.

Kommentoi