Gradu kahdessa kuukaudessa: Osa 2

Gradu kahdessa kuukaudessa: Osa 2

Aloitin graduni työstämisen maaliskuun lopulla. Kirjoittaessani tätä blogipostausta minulla oli 10 päivää jäljellä deadlineen. Olin varma, että valmistun, vaikka 20 000 sanan tutkielman kirjoittaminen laittoi minunkin ajanhallintakykyni koetukselle.

Moni asia on muuttunut maaliskuun lopun ja edellisen blogipostaukseni jälkeen, ja kun tästä projektista oli jäljellä vain viimeisten yksityiskohtien hiominen, oli aika katsoa jälleen ajassa taaksepäin. Sitä ennen muistutuksena, että graduni käsittelee uutisrobotteja ja sitä, kuinka ne muuttavat toimittajien asenteita ja työtä käytännössä.

Haastateltavien määrä

Kvalitatiivisia haastattelututkimuksia kritisoidaan usein siitä, että ne eivät pienen otantansa vuoksi tuota yleistettävissä olevaa tietoa. Joko haastateltavia on liian vähän, jotta tuloksia voitaisiin yleistää, tai liian paljon, jotta niistä voitaisiin tehdä syvällisiä analyysejä.

Selkeää vastausta siihen, mikä on oikea tai sopiva haastateltavien määrä, ei valitettavasti ole. Yhden ohjeen mukaan kahdeksan henkilöä on sopiva otanta – toinen puolestaan kehottaa jatkamaan haastattelujen tekemistä niin pitkään, että kaikki mahdollinen tieto on kerätty. Koska minulla oli graduni tekemiseen aikaa vain kaksi kuukautta, oli minun päätettävä haastateltavien määrä etukäteen. Otannaksi valikoitui kaksitoista toimittajaa: kuusi Suomesta ja kuusi Ruotsista.

Haastateltavien määrän päättäminen oli helppoa. Vaikeaa oli löytää oikeat henkilöt. Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin, että haastateltavien tavoittamiseen saattaa helposti kulua yli puolet koko projektiin varatusta ajasta. Toivoin olevani väärässä. Valitettavasti en ollut.

Tein viimeisen haastattelun graduani varten 12. toukokuuta, jolloin deadlineen oli enää kaksi viikkoa aikaa. Viimeisen haastattelun tekeminen ihan loppusuoralla on hankalaa, koska otannan ollessa pieni yhdenkin haastateltavan vastaukset voivat vaikuttaa lopputulokseen ja löydöksiin merkittävästi. Pystyin siis aloittamaan kerätyn materiaalin purkamisen, kategorisoinnin ja analysoimisen vasta, kun ¾ osaa koko projektiin varatusta ajasta oli jo kulunut. Oli sanomattakin selvää, että kaksi viimeistä viikkoa olisivat kiireisiä.

Tutkimussuunnitelman merkitys

Gradun tekeminen alkaa tutkimussuunnitelman tekemisestä. Suunnitelmasta pitää käydä ilmi tutkimuksen tavoite, toteutus ja ne teoriat, joiden viitekehyksessä tutkimustuloksia analysoidaan. Kaiken tämän kirjoittaminen tuntuu ainakin minusta puuduttavalta ja turhauttavalta – haluaisin aloittaa itse tutkimuksen tekemisen heti – mutta trust me, suunnitelman tekeminen kannattaa. Sekä kandin työni että graduni pelastui suunnitelman ansiosta, sillä se auttaa silloin kun tutkimus päätyy umpikujaan.

Gradua kirjoittaessani minä jumiuduin siihen, etten tiennyt missä viitekehyksessä tai miten minun kannattaisi keräämääni tietoa analysoida. Koska uutisroboteista on tehty toistaiseksi todella vähän tutkimusta ja vielä vähemmän teorioita, olin epätoivoinen. Ensin ajattelin, että joudun luopumaan gradustani – sen jälkeen luulin, että minun täytyy improvisoida. Onneksi kumpikaan näistä ei pitänyt paikkaansa. Huomasin, että maaliskuinen minä oli fiksumpi kuin toukokuinen minä: olin nimittäin kirjoittanut tutkimussuunnitelmaan erilaisia, satunnaisesti mieleeni tulleita viitekehyksiä, jotka saattaisivat sopia tutkielmaani. Pelastus!

Tutkimussuunnitelma ei ole kiveen hakattu ohje, jonka mukaan tutkielma on pakko toteuttaa. Minulle se on pikemminkin aikaisten ajatusten säilytyspaikka.

Akateemisen tutkimuksen ja tutkivan journalismin ero

Koko graduprojektini ajan tutkivan journalismin ja akateemisen tutkimuksen eriäväisyys on mietityttänyt minua. Aikaisemmassa blogikirjoituksessani tuumin, että yksi isoimpia eroja tutkivan journalismin ja akateemisen tutkimuksen välillä on se, että ensiksi mainittu keskittyy pääsääntöisesti negatiivisiin asioihin siinä missä jälkimmäinen keskittyy asioihin, arvottamatta niitä negatiivisiksi tai positiivisiksi.

Toinen merkittävä ero, jonka huomasin on se, että tutkiva juttu saattaa “kuolla”. Voi olla, ettei julkaisukelpoista artikkelia yksinkertaisesti synny, koska esimerkiksi tarvittavat todisteet puuttuvat. Tämä on riski, jonka toimittajat ja erityisesti freelancerit ottavat aina. Tutkijan asema on paljon turvatumpi, sillä lähes aina ja riippumatta siitä, mitä tutkii, saa jonkinlaisen tutkimustuloksen. Se ei välttämättä vastaa tutkimuksen alkuperäistä tarkoitusta eikä se välttämättä vastaa odotettuja lopputuloksia, mutta yhtä kaikki se on tulos. Eri asia on se, kuinka arvokas tai hyödyllinen se on tiedeyhteisölle tai muille.

 

Pari viimeisintä viikkoa ovat olleet kuluttavia ja niiden päivät pitkiä. Olen tehnyt töitä aamusta yöhön. Litterointi on saanut sormeni särkemään ja istuminen on kipeyttänyt pyllyäni. Kaikki on nyt kuitenkin viimein ohi, kun maanantaina 29. toukokuuta palautin graduni arviointia varten. Minun on vaikea uskoa itsekään, että suoritin sekä gandin että maisterin omassa tavoiteajassani – kolmessa vuodessa.

Lue myös:

Viimeisimmät postaukset

Ei kommentteja

Kommentoi