Häpeä pohjautuu pelkoon – ja ilmenee epäluottamuksena

Häpeä pohjautuu pelkoon – ja ilmenee epäluottamuksena

Epäluottamus kertoo enemmän sinusta kuin sen kohteesta. Onko sinulla huono itsetunto? Pelkäätkö häpeää?

Seison häpeilemättä omien kykyjeni, tekojeni ja arvojeni takana. Tiedän, että se on monen mielestä – noh, hävytöntä mutta vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, miksi se on myös ärsyttävää. Häpeilemättömän vietäväksi on vaikea heittäytyä.

Vaikka en itse pelkää häpeää, minun pitää ymmärtää sitä. Asiat ovat vaikeita, kun kanssaihmisen alitajunnassa kytee pelko häpeän tunteesta. Huomaamatta tämä pelko naamioituu epämääräiseksi, tuhoisaksi ja kaikkea tekemistä haittaavaksi luottamuspulaksi. Moni hyvä asia jää tekemättä, sillä ihminen pelkää häpeän tunnetta.

Yleisesti hyväksytty tosiasia on, että luottamus on pitkälti automaattista. Se rakentuu vastaanottajan mielessä neljän peruspilarin varaan:

  1. Hyväntahtoisuus, eli oletko ystävällinen?
  2. Vilpittömyys, eli ovatko aikeesi hyvät?
  3. Pätevyys, eli pystytkö siihen mitä lupaat?
  4. Ennustettavuus, eli oletko johdonmukainen?

 

Termejä on mahdotonta määritellä absoluuttisesti siten, että ne tarkoittaisivat kaikille samaa. Miten määrittelet esimerkiksi vilpittömät aikeet? Jos tehtävänäsi on irtisanoa 10 ihmistä, jotta loput 90 voivat pitää työpaikkansa, aikeidesi hyvyys riippuu näkökulmasta.

Samalla tapaa jauhojesi puhtautta epäillään joka kerta, kun tehtäväsi on saada aikaan osaamiseen tai tekemisen tapaan liittyvä muutos. Huijarisyndroomasta kärsivä pelkää, usein aiheettomasti, että muutos paljastaa hänen osaamattomuutensa ja aiheuttaa suurta häpeää. Toinen ääripää, eli ihmiset joilla on hyvin vahva itsetunto, ryhtyvät hankaliksi tilanteissa, joissa kokevat oman pätevyytensä kyseenalaistettavan.

Nämä kolme esimerkkiä olivat helppoja: niistä jokaisen pystyy selittämään yhdessä virkkeessä. Luottamus ja sen muodostumista vastustavat pelot ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia.

Modernissa asiantuntijatyössä on lähtökohtaisesti kaksi epäluottamusta aiheuttavaa tekijää.

Tyypillinen vaativa asiantuntijaprojekti tehdään nykyään tiimeissä, joissa on ainakin muutama toisilleen ennestään tuntematon ihminen. Sen lisäksi työtä tehdään eri toimipisteillä ja etänä. Tutkimuksen mukaan tällainen osittain virtuaalisesti tehtävä työ herättää monissa meistä epäluottamusta jo itsessään.

Toisaalta nopea luottamus (englanniksi swift trust) ja siitä tehty tutkimus osoittaa, että luottamus on mahdollista rakentaa myös tilapäisiä tiimejä perustettaessa. Tällöin luottamus perustuu stereotyyppiseen luokitteluun: Ville on visionääri, Elina on substanssiosaaja ja Jari on taitava kiteyttäjä.

Ongelmallista tästä tulee, kun tilapäisen projektitiimin jäsenten pitäisi mukautua muuttuneisiin vaatimuksiin ja vaihtaa rooleja tilanteen mukaan. Tällöin luottamus horjuu, sillä sen perustana ollut lokerointi ei enää päde. Kun tiimin sisäiset vastuut ja työtehtävät äkillisesti vaihtuvat, aiemman nelijaon mukainen ennustettavuus kärsii. Ja taas on luottamus menetetty.

Ilman luottamusta ei saada mitään aikaiseksi.

Olen tänä vuonna poikkeuksellisesti laskuttanut asiakasta työstä, jonka lopputulokseen en itse ollut tyytyväinen. Kyse oli siitä, että ylin johto halusi minulta palveluita, mutta keskijohto ei pitänyt tulevasta muutoksesta. Lopputuloksena saatiin ihan kiva, ihan sama, mutta ei minun mittareillani riittävän hyvää.

Projekti sakkasi kahdesta syystä. Ensinnäkin selvitykseni olisi kyseenalaistanut olemassa olevat valta-asetelmat, jolloin asiakkaalla syntyi sisäinen eturistiriita. Yksilön etu ja organisaation etu olivat vastakkain. Toiseksi selvitykseni käsitteli myös organisaation sisäistä osaamista, joka oli herkkä asia. Kumpikin näistä herättävät epävarmuutta ja epäluottamusta. Työtä hankaloitti siis kaksi inhimillistä tunnetta.

Hyviä asioita jäi tekemättä, sillä häpeä ja pelko hidastivat meitä.

Asia olisi voinut olla toisin. Viime vuosina on tutkittu paljon sisäistä myötätuntoa (englanniksi self-compassion). Sen voisi määritellä eräänlaiseksi armollisuudeksi itseään, puutteitaan ja virheitään kohtaan.

Itselleen armolliset eivät stressaannu joutuessaan vertailun tai vertaisarvioinnin kohteeksi. He ymmärtävät, että epäpätevä ei ole haukkumasana.

Sisäinen myötätunto tarkoittaa myös rehellisyyttä omien heikkouksien edessä. Kun omia puutteitaan ei kiellä, niitä on mahdollista kehittää. Sen sijaan luottamusta ei voi rakentaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka koko ajan pelkäävät häpeää. Pelko johtaa teeskentelyn kierteeseen ja estää uuden oppimisen.

Häpeä ja sen pelko lakkaavat olemasta vasta, kun uskaltaa altistaa oman osaamisensa muiden arvioitavaksi.

Jos me osaisimme lopettaa onanoinnin omassa erinomaisuudessamme tai omissa puutteissamme, voisimme keskittyä olennaiseen. Maailmassa on liikaa egorunkkareita ja tapaitsesäälijöitä, joiden jatkuva minäkuvan suojeleminen estää keskinäisen luottamuksen rakentamisen.

Tarpeeton luottamuksen puute johtuu ihmisen häpeän pelosta. Jos olisimme itsellemme armollisia, meidän ihmissuhteemme olisivat parempia. Kun omaa heikkouttaan ei tarvitse pelätä ja hävetä, ihmisen on parempi olla. Ja vain sellaiset ihmiset, joilla on hyvä olla, saavat yhdessä itseään suurempia asioita aikaiseksi.

Viimeisimmät postaukset

1Kommentti
  • Antti
    Julkaistu 11:35h, 16 maaliskuun Vastaa

    Tämä on totta. Mitä sitten? Jutellaan tästä jotain twitterissa, kun jaat tän siellä? Ei näkyny vielä.

Kommentoi