Tilastot ja ”tilastot”

Tilastot ja ”tilastot”

Venäjä on pinta-alaltaan ja väestöltään suuri valtio, jolla on poliittista ja taloudellista valtaa. Suomessa on pitkään korostettu kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa, ja ulkomailla arvostetaan maamme erityistuntemusta itänaapuria koskien. Venäjästä, tuosta vastakohtaisuuksien maasta, tiedetään paljon, mutta yhtä lailla löytyy ristiriitaisia tietoja. Venäjän tarkastelemista esimerkiksi numeroiden valossa ei ole tehty helpoksi.

OECD:n verkkosivuilta on löydettävissä mielenkiintoisia tilastoja eri valtioista. Toisista valtioista tiedot ovat kattavampia kuin toisista, ja tilastointi on ollut säännöllistä. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy, kun verrataan G20 maiden terveysmenojen prosenttiosuutta bruttokansantuotteesta vuosina 1990–2015. Esimerkiksi Australian, Iso-Britannian, Etelä-Korean, Italian, Japanin, Ranskan ja Saksan terveysmenoista prosenttiosuudet ovat saatavissa jokaiselta vuodelta, mutta Venäjän tiedot puolestaan löytyvät vasta vuodesta 2000 eteenpäin. Sosiaalimenojen prosenttiosuus bruttokansantuotteesta vuosilta 1990–2016 näyttää Venäjän osalta puolestaan kokonaan tyhjää. Jos tarkastellaan kotitalouksien saamia sosiaalietuuksia, löytyy tietoja vain vuosien 2011–2014 väliseltä ajalta.

Brownin yliopiston politiikan tutkimuksen ja slaavitutkimuksen professorin Linda J. Cookin kirja Postcommunist Welfare States Reform Politics in Russia and Eastern Europe avaa lisää mielenkiintoisia tilastollisia yksityiskohtia. Teoksesta löytyy muun muassa tilasto, johon on merkitty köyhyysrajan alapuolella olevien osuus Venäjän väestöstä vuosina 1991–2002. Luvut perustuvat Maailmanpankin ja Venäjän valtiollisen tilastokeskuksen tietoihin. Erikoisen piirteen asiaan luo näiden kahden tahon antamien lukujen väliset heitot. Esimerkiksi vuonna 1995 ja 1996 Venäjän valtiollinen tilastokeskus ilmoitti köyhyysrajan alapuolella olevien määräksi noin 25 % ja 22 %. Maailmanpankki päätyi puolestaan 41 % ja 43 % tietämille.

Tilastotietojen epämääräisyys tai niiden puuttuminen herättävät kysymyksiä. Ensinnäkin: miksi lukuja on saatavissa vain tiettyjen vuosien kohdalta, tai miksi Maailmanpankin ja Venäjän valtiollisen tilastokeskuksen antamissa luvuissa on merkittävä ero? Lienee sanomattakin selvää, että ristiriitaiset ja puuttuvat tiedot asettavat haasteita muun muassa Venäjästä kiinnostuneille tutkijoille. Kattavien johtopäätösten tekeminen rajoittuu merkittävästi, jos ei voida luottaa saatavilla olevaan informaatioon. Onko mahdollista, että myös muissa Venäjän antamissa tilastotiedoissa on huomauttamista tai että ne poikkeavat merkittävästi länsimaisista luvuista tai arvioista?

Otetaan esimerkki. Venäjä esittelee tunnetusti sotilasvoimaansa kuvien, videoiden, demonstraatioiden ja lukujen avulla. Ei tarvitse kirjoittaa monimutkaisia hakusanoja löytääkseen esimerkiksi Venäjän puolustusbudjetin koon. Venäjän sotilasmenoistakin on siis helpompi löytää tietoa kuin osasta aikaisemmin mainituista tilastotiedoista. Luonnonvarat ovat vaurastuttaneet Venäjää ja nostaneet kansalaisten elintasoa, mutta rikkaudet eivät ole jakautuneet kovinkaan tasaisesti ja alueiden väliset erot ovat suuria. On mielenkiintoista pohtia, johtuuko kansalaisten hyvinvointia koskevien lukujen puutteellisuus erilaisista mittaustavoista vai halusta peitellä hallinnon kannalta arkoja asioita.  Historia osoittaa, mitä kansalaisten hyvinvoinnin laiminlyönti voi aiheuttaa valtion sisäiselle vakaudelle – etenkin, jos valtiolla on ollut rahaa käytettävissä, mutta ne on ohjattu kaikkeen muuhun kuin kansalaisten hyväksi. Putinin pitkän valtakauden aikana on ehditty nähdä eläkeläisten ja nuorten mielenilmauksia. Kyteekö Venäjällä siis pinnan alla?

Talouden näkökulmasta katsottuna Venäjän markkinat ovat monella tapaa merkittävät. Jos jokin yritys suunnittelee siirtymistä itäisille markkinoille ja haluaa ymmärtää toimintaympäristöä esimerkiksi lukujen valossa, saako se riittävän luotettavaa tietoa? Tunnettu tosiasia on myös se, että yritykset arvostavat vakaata toimintaympäristöä, joten erilaisten epävarmuuksien, levottomuuksien ja konfliktien riski voivat syödä halukkuutta investoida Venäjälle.

Mitä arvaamattomampi Venäjä on toimissaan ja erilaisten tilastotietojen valossa, sitä ahtaammaksi sen oma asema lopulta käy.

– Pyry Tiirinen, Sivukonttorin työharjoittelija

Viimeisimmät postaukset

Ei kommentteja

Kommentoi