Haaveet ja harhaluulot

Haaveet ja harhaluulot

On yksi lause, jonka kuuleminen turhauttaa joka ikinen kerta: “Porukka opiskelee vuosia, et ne pääsis joku päivä tekemään sitä mitä sä teet”. Tämän ajatuksen taustalla on yleinen harhaluulo siitä, että tietyn pisteen jälkeen kaikki muuttuu helpommaksi. Ikään kuin jossakin olisi palkintovirka, jossa ei tarvitsisi enää lunastaa lupauksia.

Olen valmentanut kymmeniä esimiehiä heidän elämänsä ensimmäiseen johtajapositioon. Toimin edelleen mentorina monelle nuorelle yrittäjälle. Yksi ja toistuva kysymys on, mikä on helpoin ja kivuttomin tie johtajaksi.

Ymmärrän kyllä kysymyksen. Enhän minäkään ole käynyt kouluja, ja silti näyttää siltä, että teen työkseni vain siistejä juttuja. On inhimillistä haluta samaa, olkoonkin, että mielikuva on niin väärä kuin vain voi olla.

Olin muutama viikko sitten lentokentällä. Olin nukkunut viikon aikana niin vähän, että Oak Barrelissa juomani kaksi olutta lamauttivat viimeisetkin ajatustoimintani rippeet. Seisoin R-kioskilla tuijottamassa sämpylätiskiä ties kuinka monetta minuuttia, kun yhtäkkiä kuulin oman nimeni. Vanha tuttava oli bongannut minut ja tuli juttelemaan.

Oli perjantai-iltapäivä, enkä osannut valita itselleni edes sämpylää. Vaikutin siltä, kuin olisin kiskonut kunnon päiväkännit ennen halpalentoa rantakohteeseen. Todellisuudessa takana oli vain vähän tavallista pidempi työviikko. Melkein hävetti. Tunsin tarvetta selitellä ja kertoa raskaista työpäivistä.

Jopa ystävät, jotka tuntevat minut hyvin, luulevat, että arkeni tarkoittaa kahviloissa hengailua. Kun olin valtion virkamies, ystäväni – jota pidän erinomaisena ihmistuntijana – uskoi minun tienaavan hyvää palkkaa vastineeksi tästä hengailusta. Aivan kuin en tekisi oikeaa työtä lainkaan. Totta on se, että päiväni täyttyivät tapaamisista kahviloissa. Samalla olin usein iltakymmeneltä se kaveri, jonka vartijat heittivät Pääesikunnasta pihalle, kun työpäivä oli venynyt liiaksi.

Pidin viime jouluna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen yli viikon mittaisen loman. Mutta koska en koe tarvetta päteä työtunneillani, moni luulee menestyksen tulevan helpolla. Anna kun kerron, mitä se vaatii.

Johtajuus tarkoittaa sitä, että kun kaikki menee vituiksi, johtaja kantaa vastuun. Niissä tilanteissa, joissa henkilöstöosasto käskisi työntekijän pitää kertyneet lomat pois ja työterveyshuolto passittaisi viikon hermolomalle, johtajan työtaakka vain kasvaa. Silloin, kun johtaja eniten kaipaisi lomaa, sitä on kaikkein vaikeinta pitää.

Tämä vuosi on ollut erityisen raskas. Kirjasin yli 70 000 euron luottotappiot, kun osa asiakkaista ei pystynytkään maksamaan laskujaan. Yksi asiakkaistani varasi jo keväällä minut kesäksi Englantiin, mutta perui omista aikatauluviivästyksistään johtuen tilauksensa vain viikkoa ennen. Tämä tapahtui kesken kesälomakauden, jolloin uusien tilausten löytäminen peruuntuneiden tilalle on kaikkein vaikeinta. Olin pahasti miinuksella, enkä pystynyt maksamaan palkkoja ajoissa.

Soitin eräälle tuntemalleni massipäällikölle ja pyysin lainaa. Hän sanoi ei. Kävin pankissa ja pyysin lainaa. Pankki sanoi ei. Sen sijaan pankki ehdotti, että myyn asuntoni. Minä sanoin ei.

“Sulla on jokaisen nuoren miehen unelmaduuni”, sanoi juuri palkkaamani nuorimies vuonna 2010. Kerroin, ettei elämä sviiteissä ole kovin hehkeää enää siinä kohtaa, kun muistat kolmen viimeisimmän hotellin katuosoitteen, mutta et omaa kotiosoitettasi. Pari vuotta myöhemmin olin jo tilanteessa, jossa en aina edes muistanut, mihin maahan saavuin, kun heräsin lentokoneen laskeutuessa.

Verkko on täynnä nopeita voittoja lupaavia ja näennäisen menestyneitä ihmisiä, joiden elämä näyttää olevan pelkkää cocktail-kutsua. Todellisuudessa johtajan arkea on huolehtia, että kaikki muut tekevät oman osansa ja asiakas saa sen, mitä on tilannut. Vasta tämän jälkeen yrittäjä purkaa oman to do -listansa.

Keskittymistä vaativat asiat – kuten kirjoittaminen, suunnittelu tai taustatutkimus – eivät tule tehdyksi niinä tunteina, kun työntekijöillä tai asiakkailla on kysyttävää viiden minuutin välein. Usein tehokkain aika työskennellä on silloin, kun asiakkaat ja työntekijät jo/vielä nukkuvat.

Usein varsinkin nuoret henkilöt haluavat kipeästi hienon tittelin ja korkean position. Harvalla kuitenkaan on mitään käsitystä niiden mukana tulevista vastuista ja työtehtävistä. On eri asia tehdä päätöksiä, kuin kantaa niistä vastuu. On eri asia kuluttaa rahaa, kuin varmistaa, että sitä tulee jatkossakin. Johtajan yössä virtaa useammin data kuin shampanja, ja hotellin king size -sängyssä syliä lämmittää enimmäkseen läppäri.

Ymmärrän osittain, mistä helpon menestyksen illuusio johtuu. Asiat näyttävät meille ylisuorittajille helpoilta. Se, mihin joku saattaa käyttää viikon, valmistuu meiltä viikonlopun aikana.

Tietenkin henkilökohtaiset taipumukset ja ominaisuudet vaikuttavat, mutta lopulta kysymys on kuitenkin vain tehdyn työn määrästä. Koska olemme tehneet paljon töitä, olemme keränneet myös paljon kokemusta, mikä tekee meistä tehokkaampia. Tuottavuutta lisää entisestään se, että työtunteja tulee harvoin laskettua.

Tällainen työskentely on kuluttavaa, mutta palkitsevaa. Lisäksi se saa työmme näyttämään siltä, että se käy kuin tanssi.

Harrastin nuorena kilpatanssia. Muistan edelleen palautteen yhdeltä yksityistunnilta, jolloin tuntui, ettei tanssini sujunut lainkaan. Jouduin tekemään tavallista enemmän töitä saadakseni tanssini kulkemaan. Valmentajani, hyvä ystäväni ja tätini, sanoi kuitenkin: “Hyvä! Noin vaivattomalta sen pitäisi aina näyttää!”

Oivallus oli käänteentekevä. Ymmärsin, että kun asiat näyttävät helpoilta ja vaivattomilta, niiden eteen on nähty paljon vaivaa.

Ja sinä nuori, joka jaksoit lukea tänne asti, ota opiksesi. Vain tekemällä työsi hyvin joka päivä voit valmistautua unelmasi toteutumiseen ja saavuttaa sen, mistä tänä päivänä haaveilet.

Kirjoittajasta

tommi_tiimi_ok_2

Tommi Hermunen

Tommia siteeraten maailma on täynnä kirjaviisaita, mutta vain harvat treenaavat tarpeeksi. Hänen pelikenttänsä on jo vuosia ollut pääsääntöisesti Pohjoismaat, mutta muutama vuosi on vierähtänyt myös Keski-Euroopassa. Nykyiseen kuninkuuslajiinsa, muutosjohtamiseen, Tommi harjaantui ensin kansainvälisen konsernin johtotehtävissä ja tämän jälkeen valtion virkamiehenä. Lopulta hän päätti vastata kysyntään ja ryhtyä jälleen yrittäjäksi

tommi@sivukonttori.se

Viimeisimmät postaukset

Ei kommentteja

Kommentoi