Kannattaako sinua edes palkata?

Kannattaako sinua edes palkata?

Onko palkka liian pieni ja urakehitys liian hidasta?

Hyvä. Ne ovat todennäköisesti juuri oikealla tasolla.

Tietenkin juuri sinun työnantajasi on planeetan pahin penninvenyttäjä, ja juuri sinun pomosi sattuu olemaan seutukunnan sokein sinun osaamisellesi. Kaikkihan me ajattelemme, että ansaitsemme parempaa. Se on inhimillistä, mutta valitettavan usein silkkaa itsepetosta. Epäpätevillä ihmisillä on taipumus yliarvioida omat kykynsä, mutta se on toisen kirjoituksen aihe. Tässä tekstissä arvioidaan, kannattaako sinua ylipäätään edes palkata.

En osaa arvioida, kuinka monta työhaastattelua olen pitänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näistä haastatteluista olen kuitenkin päätynyt palkkaamaan vain satoja ihmisiä, joiden kanssa tiesin päätyväni itse työskentelemään. Seula ei siis ole ollut vuotava, vaan tiukka. Ja vaikka työelämä onkin murroksessa, muutama perusasia ei muutu. Onnistuneen rekrytoinnin tärkeimmät kriteerit ovat pysyneet samoina.

Useimmat uutta työpaikkaa etsivät ovat tavalla tai toisella kyllästyneitä nykyiseen tilanteeseensa. Tämä on yleensä hyvä merkki: tyytymättömyys on kaiken kehityksen katalyytti.

Merkitystä on sillä, onko tyytymättömyys kroonista vai akuuttia. Akuutti tyytymättömyys on vain huono syy vaihtaa työpaikkaa, ja siksi keskityn tässä kohtaa vain krooniseen tyytymättömyyteen. Työnantajan näkökulmasta sitä on kahdenlaista: joko työntekijä on tyytymätön olosuhteisiin tai oman työnsä jälkeen. Ainoastaan toinen näistä on positiivista.

Karkeasti yleistäen sellaiset ihmiset, jotka ovat kroonisesti tyytymättömiä olosuhteisiin, ovat hukanneet sisäisen motivaationsa ja ammattimaisuutensa. Heitä on mahdotonta motivoida pitkällä aikavälillä, eivätkä he koskaan ole tyytyväisiä. He löytävät aina jonkin tekosyyn, joka häiritsee työntekoa niin paljon, että harvoin saadaan mitään hyvää aikaiseksi.

Sen sijaan he, jotka ovat kroonisesti tyytymättömiä oman työnsä jälkeen, ovat lähes poikkeuksetta positiivisella tavalla perfektionisteja. Heidän motivaationsa tulee oman suorituksen jatkuvasta parantamisesta, minkä seurauksena he ottavat itse vastuun motivaatiostaan. Jokainen haluaa työskennellä heidän kanssaan, vaikka he väistämättä menevätkin urakehityksessä meistä tavallisista kuolevaisista ohi. Heidän hyvä asenteensa johtaa siihen, että heille käy hyvin.

Tämä on tärkeämpää kuin koskaan, sillä tekoäly pystyy jo nyt tekemään suuren osan siitä työstä, mitä me teemme nykyään.

Kyse ei ole pelkästään matematiikasta ja laskentakapasiteetista. Myös tekoälylle vaikeat työt, eli esimerkiksi luovuutta, läpinäkyvyyttä tai moraalia vaativat tehtävät, tulevat automatisoitumaan. Tekoäly osaa jo säveltää kuin ihminen. Se osaa myös maalata ja kirjoittaa fiktiota, kumpaakin valitsemallaan tyylillä.

Saan paljon kritiikkiä siitä, että elän tulevaisuudessa ja kuvailen ilmiöitä, jotka eivät kosketa suurta massaa. On totta, ettei tekoäly ole säveltänyt yhtäkään hittiä tai kirjoittanut yhtäkään klassikkoa, vielä. Otetaan siis esimerkki menneisyydestä.

Vuonna 2012 journalismia käsitelleessä tutkimuksessa todettiin seuraavaa: “Uutisten tuottamisen kaikkien prosessien jokainen vaihe voidaan jo automatisoida: robottijournalistit kykenevät tuottamaan tuhansia artikkeleita lähes olemattomilla muuttuvilla kustannuksilla.”

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lähes jokaisen talous-, sää- ja urheilutoimittajan olisi voinut korvata jo viisi vuotta sitten. Pelkälle reportterille ei enää ole tarvetta.

Robotit eivät pelkästään korvaa meitä, vaan osoittavat myös meidän inhimilliset puutteemme.

Autot ovat jo vuosia havainneet, jos kuljettaja on väsynyt. Volvo oli ensimmäinen, joka esitteli kuljettajan väsymyksentunnistuksen. Tämä tapahtui vuonna 2007, siis 10 vuotta sitten. Lähitulevaisuudessa kännykkäsi (tai mikä tahansa mikrofonilla varustettu laite) osaa tunnistaa Alzheimerin varhaiset oireet jo ennen lääkäriä. Tulevaisuuden tekoäly tekee asiat sinua paremmin, ja osoittaa sinun heikkoutesi.

Mutta onneksi sinulla on koulutus, joten sinua ei voi korvata. Tietenkin akateeminen tutkimus on liian monimutkaista roboteille. Siinä täytyy, niinku, etsiä avainsanoja tutkimusten tiivistelmistä, selailla väliotsikoita ja lukea niitä juttuja, ja sit vielä yhdistellä ja ymmärtää yhtymäkohtia. Ei tekoäly sellaiseen pysty, eihän? (Kannattaa tutustua Irikseen, hän on suomalainen.)

Yksinkertainen mutta epämiellyttävä totuus on, ettei suurinta osaa meistä tarvita tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Olen kirjoittanut tekoälystä niin paljon [1] [2] [3], että esitän vain retorisen kysymyksen: kun tekoäly jonakin päivänä pystyy abstraktiin ajatteluun, mikä sinun kilpailuetusi on? Kun robotti osaa tuntea empatiaa ja ymmärtää huumoria ja yhdistää nämä lähes loputtomaan prosessointikykyyn, mitä tarjottavaa sinulla on?

Elämme nyt tekoälyn toista aaltoa. Kolmas aalto on jo tulossa. Se tarkoittaa, että tekoäly pystyy päättelemään ja ymmärtämään asiayhteyksiä sekä syy-seuraussuhteita. Se ei kuitenkaan ole nyt pääpointti. Jos et ole lukenut aiempia kirjoituksiani, asia selitetään tämän artikkelin lopussa yksinkertaisella videolla. Ydinkysymys on seuraava:

Kun kone pystyy siihen mihin sinäkin, mutta paremmin, mikä rooli sinulle jää?

Työn itseisarvo, samoin kuin sen arvo ihmistä määrittävänä tekijänä, tulee varmasti laskemaan. Tämä voi viedä vuosia tai vuosikymmeniä, mutta työn sankari tulee katoamaan. Ihmisarvon perusteet tulevat muuttumaan. Yksilön arvoa  yhteiskunnassa tai toisten silmissä ei enää määritellä työllä.

Tästä johtuen myös ihmisarvo ja itsetunto tulee rakentumaan muiden tekijöiden kuin perinteisen työn varaan. Silti yksi asia ei muutu. Riippumatta siitä, tuleeko täyttymyksen tunne työnteosta, yhteiskunnallisesta toiminnasta tai taiteesta, asenteella on merkitystä.

Kukaan ei pidä valittajasta, jolla ei ole tarjota ratkaisuja. Ruikuttajilla on tulevaisuudessa melko vähän virkaa. Käänteisesti: he, jotka suuntaavat energiansa uusien ratkaisujen kehittämiseen, tulevat olemaan entistäkin arvostetumpia. Kun perinteistä työtä ei enää tarvitse tehdä samassa mittakaavassa, se, millainen olet ihmisenä, korostuu.

Ennuste: perustulo yleistyy.

Suomessa kokeillaan jo kansalaispalkkaa. Se tulee ratkaisemaan monia perusongelmia: yhteiskunta on vakaampi, kun ketään ei jätetä osattomaksi; byrokratiaa on vähemmän, kun tarveharkinnan määrä putoaa; työn vastaanottaminen helpottuu ja sitä kautta työllisyysprosentti kasvaa, kun kannustinloukut vähenevät; muutamia mainitakseni. Mutta perustulo ei takaa sitä, että sinulla olisi mielekästä tekemistä.

Ainut tapa maksimoida oma markkina-arvo tulevaisuuden yhteiskunnassa (minkälaiseksi se sitten muodostuukaan), on tarkistaa oma asenteensa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tulevaisuudessa sinulla ei ole mitään muuta kuin se, minkälainen olet. Avarakatseiset, ratkaisuhakuiset sekä itseään ja ympäristöään kehittävät ihmiset tulevat olemaan kysyttyjä jatkossakin.

Väliaikaisesta tunnustuksesta (tai sen puutteesta) itkeminen on itsepetosta. Sinun palkka- ja urakehityksesi ei isossa mittakaavassa tule olemaan samalla lailla johdonmukaista, kuin aiemmilla sukupolvilla. Maailma muuttuu, vaikka et sitä haluaisi. Ainoa murehtimisen arvoinen asia on sinun oma asenteesi. Ole kroonisesti tyytymätön, mutta ole sitä hyvällä tavalla.

 

PS:
Tekoälyn ensimmäisen, toisen ja kolmannen aallon eroavaisuudet:

Viimeisimmät postaukset

Ei kommentteja

Kommentoi